Toiminta
Skenaario on luonteeltaan sissi- ja tiedustelutoimintaa kuvaava.
Vuosina 2001-2006 Keltainen puoli on ollut tiedusteluosasto; Siniset sissejä. Keltaisia oli enemmän ja heidän tehtävänsä oli tiedustella alue ja edetä. Siniset viivyttivät keltaisia ja tiedustelivat samalla vihollisen toimintaa. Käytännössä jokaisella osallistujalla oli jossain vaiheessa ajasta jokin erikoistehtävä, kuten johtaja, varajohtaja, lääkintämies, kk-mies tai viestimies.
Kesällä 2006 skenaarion luonne muuttui. Skenaario painottui ensinnäkin todenmukaisemmin kuvaamaan sissi- ja tiedustelutoimintaa. Molemmat komppaniat lähtivät liikkeelle yhdenvertaisina. Osallistujien roolit on myös jaettu tarkemmin: osallistujat voivat keskittyä hyvin realistiseen harjoitukseen tiedustelijoina tai enemmän toimintaan sisseinä (lisätietoja joukot -sivulta).
Vuonna 2007 harjoitus jatkoi vuoden 2006 uudistuslinjaa siten, että osallistujat toimivat edelleen alueelle ristiin työntyvistä tiedustelu- ja sissikomppanioista ja näiden komppanioiden lisäksi alueelle saapui myös muita omia joukkoja. Vuodesta 2001 Pohjanmaanlinjalla on tehty tiedustelua odottaen "saapuvia jalkaväkijoukkoja". Vuonna 2007 nuo joukot lopulta saapuivat alueelle. Siniset ja keltaiset jalkaväkijoukot ovat järjestäjien miehittämiä maaliosastoja osallistujien tiedustelulle ja sissi-iskuille. Uudistus oli todellinen menestys! 2007 sekä tiedustelun maaleja, tuliylläköitä ja takaa-ajoja oli enemmän kuin koskaan, mutta koko ajan skenaarion puitteissa, "realistisesti". Myös kaikki komppanioissa palvelevat järjestäjät liittyivät taistelujoukkoihin.
Vaikka alue ei ole järin suuri, on odotettavissa pitkiä tiedustelu- ja partioretkiä, aikaa vievää väijymistä ja haastavia etsintäoperaatioita. Maastossa toimitaan pääasiassa partioittain tai ryhmittäin. Ryhmien koko on noin kuusi taistelijaa ja kaikilla partioilla sekä ryhmillä on aina mukanaan radio, jota myös käytetään aktiivisesti havaintojen ja tilannetietojen välittämiseen. Poikkeuksellisesti maastoon lähetetään myös muutaman taistelijan partioita, mutta nekin pyritään aina varustamaan viestivälineellä.
Tiedustelijoiden kannalta tehokas viestiliikenne on keskeinen osa sotilaallisia taitoja tukevaa koulutusta. Toisena päätehtävänä viestiyhteyksiä käytetään maastossa olevien osastojen aktiiviseen johtamiseen, jotta taistelijat olisivat aina siellä, missä heitä tarvitaan. Samalla turhaa odottelua pyritään minimoimaan. Todellisiin olosuhteisiin verrattuna Pohjanmaanlinjalla onkin moninkertainen määrä viestikalustoa. Viestivälineitä myös käytetään helppouden, nopeuden ja tilannekuvan parantamiseksi puheella ja ilman salausta.
Kummankin puolen johtajien kannalta haastavinta on lukuisten maastossa olevien osastojen johtaminen ja koordinointi radioteitse ja kartalla. Samaten kenttäradion käyttö ja kartanluku tulee varmasti kaikille osallistujille tutuksi ja taitojen oppiminen ratkaisee pitkälle selviytymisen. Skenaarioon osallistuminen ei kuitenkaan vaadi erityisiä ennakkotaitoja. Suunnistustaidosta on etua, vaikka alueelle eksyminen ei sinänsä ole vaara muuten kuin vihollisen vuoksi.
Ensimmäisinä vuosina taistelunkuvaan toivat uuden piirteen nopeat syvälle vihollisen alueelle työnnetyt aggressiiviset tiedusteluoperaatiot ja etenijöiden pysäyttämistä ja torjuntaa seuranneet yhtä pitkät jopa takaa-ajoiksi yltyneet vastahyökkäykset. Ratkaisevaksi muotoutui usein huollon järjestäminen tai jopa veden loppuminen. Skenaarioiden kuluessa Pohjanmaanlinjoille muotoutui myös pitkiä asema- ja viivytystaisteluita.
Nykyisin Pohjanmaanlinan toiminnan keskiössä on syvällä vihollisen selustassa tapahtuva aktiivinen tiedustelu ja tarkkaan salatuista ryhmien tukikohdista, "suoja-asemista", tapahtuvat häirintäiskut vihollisen operatiivisten joukkojen toimintaa vastaan. Kaikkein vaativimmille koetuksille taidot joutuvat, kun yritetään selvittää vastapuolen tiedustelu- ja sissikomppanian toimintaa samalla oma toiminta salaten.
Eräänlaisen kuvan toiminnasta saa arkistosta esimerkiksi sota- ja viestipäiväkirjoja lukemalla.
